Laitakaupungin laatu ei kelpaa! Ja muita arkkitehtuuripoliittisia lupauksia (tai ainakin ajatuksia niistä)


Vantaan apoli-työryhmä työssään Aviapolis X:ssä.

Meillä tehdään uutta apolia! Synttärivuoden kunniaksi olemme luvanneet päivittää arkkitehtuurilupauksemme uudelle vuosikymmenelle! Tavoitteenamme on määrittää kuluvan vuoden aikana arkkitehtuurilupaus: Vantaan arkkitehtuurivisio 2024 laajassa yhteistyössä kaupunkilaisten ja kaikkien kaupunkitoimijoiden kanssa. Ensi vuonna määritämme visiolle toteutusohjelman.

Aloittaessani Vantaalla viime vuosikymmenen alussa, olimme jo tuolloin edistyksellinen kaupunki, jolla oli oma arkkitehtuuripoliittinen ohjelma yhtenä ensimmäisistä kaupungeista Suomessa: vuonna 2006 julkaistu Vantaan arkkitehtuuristrategia. Tuosta apolista takaraivooni iskostui apolin visiolause, joka ei allekirjoittaneeseen ihan uponnut: laitakaupungin laatu ei kelpaa! Ymmärrän visiolauseen pointin. Se on mieleenpainuva ja yksiselitteinen. Siinä mielessä onnistunut. Miksi lause ei minuun uponnut? Mielestäni laitakaupungillakin on oikeus olla laadukas. Mielestäni apolin tehtävä on varmistaa laadukasta kaupunkia niin keski- kuin laitakaupungille, koko kaupunkiin!

Mielestäni apolin tehtävä on varmistaa laadukasta kaupunkia niin keski- kuin laitakaupungille, koko kaupunkiin!

Kyseinen apoli oli aikansa tuote niin kuin useimmat politiikat yleensä ovat. Arkkitehtuurin aikajänteen näkökulmasta näin ei kuitenkaan apolien osalta tarvitsisi olla. Laadukas arkkitehtuuri on ajatonta ja kestävää, kuten ihmiskunnan seitsemän ihmettä osoittavat. Kyseisellä apolilla saimme varmasti hyvää aikaan. Parhaimmillaanhan apoli toimii suunnittelun tukena ja ikään kuin selkänojana, jolla voimme penätä ja kiriä laatua.

Laadukas arkkitehtuuri on ajatonta ja kestävää, kuten ihmiskunnan seitsemän ihmettä osoittavat.

Kun edellisen kerran täytimme pyöreitä valmistauduimme juhlistamaan päivittämällä arkkitehtuuristrategian arkkitehtuuriohjelmaksi. Oli hienoa päästä mukaan valmistelutyöryhmään, oppia poliittisen ohjelman kokoamisesta ja kehittää uusia ulottuvuuksia arkkitehtuurin tavoittamiseksi. Perustimme Mun Vantaa -blogin, jolla kokosimme kaupunkilaisten ja muiden kaupunkitoimijoiden ajatuksia yksiin kansiin, järjestimme osallistavan Smulstronställe? -näyttelyn ja työpajojen kokonaisuuden Galleria K:ssa sekä kirjasimme uudeksi visiolauseeksi jotain fiksua ja filmaattista (en tosiaan muista mitä! Voi apua!). Tällä apolilla pyrimme ajalleen tyypillisesti, maailmaa syleillen ottamaan kantaa ihan kaikkeen ilmastonmuutoksesta aidanseipääseen. Tärkeimpänä onnistumisena tuossa työssä näen edelleen työn valmistelun laajassa yhteistyössä poikkihallinnollisesti. Näin käynnistimme kaupunkiorganisaatiossa arkkitehtuurikeskustelun ja arkipäiväistimme sen.

Tässä arkkitehtuuriohjelmiemme välissä valtakunnallinen apoli on päivitetty otsikolla Kohti kestävää arkkitehtuuria. Sillä tähdätään vuoteen 2035. Valtakunnallisessa apolissa kantaviksi teemoiksi on nostettu arkkitehtuurin vaikutus ihmisten ja luonnon hyvinvointiin sekä hyvän suunnittelun merkitys aikaa kestävän ja muuntautumiskykyisen rakennetun ympäristön luomisessa. Valtakunnallinen apoli antaa hyvän taustatuen meidän apolin päivitykselle. Kestävyys on perustellusti kaiken tekemisen a ja o myös arkkitehtuurissa. Valtakunnallisen apolin päivityksen lisäksi Suomen arkkitehtiliitto on käynnistänyt Miniapoli-hankkeen, joka kannustaa keskustelemaan arkkitehtuuripoliittisista kysymyksistä matalalla kynnyksellä.

Kuvassa Miniapoli-kortti on hautautunut Vantaan apoli-työryhmäläisten kommenttien alle. Ts. Miniapoli toimii loistavasti ajatusten herättäjänä!

Olemme ottaneet Miniapoli-kortit testiin oman päivitystyömme käynnistämiseksi ja lähdimme niiden avulla luomaan työryhmän yhteistä ymmärrystä arkkitehtuuriohjelman tavoitteista ja teemoista tänään Apoli-startissa Aviapolis X:ssä.

Joku vuosi sitten sain nimittäin ilon ja kunnian ottaa tehtäväkseni meidän apoli-työryhmän puheenjohtajuuden. Tehtävänäni on ollut varmistaa apolin seurannan toteuttamista ja käynnistää apolin tarkistus pyöreiden taas lähestyessä. Ja tässä sitä nyt ollaan! Uuden äärellä intopiukeana. Meillä on loistava poikkihallinnollinen valmistelutyöryhmä ja tavoitteena ei sen enempää eikä vähempää kuin varmistaa, että arkkitehtuuri tunnistettaisiin meidän kaikkien kaupunkilaisten yhteiseksi jutuksi sen sijaan, että sen on vain alan asiantuntijoiden asia. Tykkään puhua aiheesta mieluummin rakennustaiteena asian yleistajuistamiseksi. Rakennustaide on jotenkin tajuttavampi termi, vaikka se pitääkin sisällään sanan taide, joka helposti koetaan ulkoistavaksi.

Arkkitehtuuri on kaupunkielämän näyttämö. Parhaimmillaan arkkitehtuuri kutsuu kaupunkilaisia nauttimaan elämästä yhdessä. Kuvassa huippukollegat ilakoivat afterworkseillä kukoistavassa kaupunkikeskustassa Tikkurilassa.

Arkkitehtuuri on erottamaton osa meidän jokaisen arkea, jokapäiväistä elämäämme, elämmehän arkkitehtuurissa. Kaikki fyysinen rakennettu ympäristömme on arkkitehtuuria: talot ja niiden väliset tilat. Arkkitehtuuri koskettaa meistä jokaista, halusimme tai emme. Toivon, että saamme tällä apoli-päivitystyöllä vantaalaiset kaupunkilaiset mukaan arkkitehtuurikeskusteluun entistä enemmän. Miksi arkkitehtuurikeskustelu on tärkeää? Kulunut talvi on räjäyttänyt käsiin uuden arkkitehtuurikeskusteluaiheen otsikolla purkuaalto. Jos aihe on puhututtanut asiantuntijoiden keskuudessa jo jonkun vuoden, niin nyt se on kansanomaistettu koskemaan kaikkia. Ainakin Helsingissä. Toivottavasti saavutamme tällä apoli-päivitystyöllä kaupunkilaiset niin, että saamme aikaan aitoa keskustelua ja yhteistä ymmärrystä tärkeiden teemojen äärellä.

Toivon, että saamme tällä apoli-päivitystyöllä vantaalaiset kaupunkilaiset mukaan arkkitehtuurikeskusteluun entistä enemmän.

En viitsi purkuaallosta tässä kohtaa enempää räntätä, koska aiheesta kiinnostuneet voivat palata tammikuun postaukseeni ja sitä kautta aiempiinkin. Mainitsen kuitenkin näin pähkinänkuoressa, että Helsingin purkuaalto-keskustelun taustalla on asiantuntijoiden ja kaupunkilaisten huoli kaupunkikehitysratkaisujen kokonaiskestävyydestä: tuhottavasta rakennusperinnöstä, ympäristövaikutuksista sekä kokonaistaloudellisuudesta. Erityisesti asiantuntijoiden puheenvuoroissa on viime vuosina korostunut myös huoli yksityisten kiinteistösijoittajien vaikutusvallasta Helsingin kaupunkikehittämisessä, mikä uhkaa vanhojen rakennusten arvon tunnistamista ja tunnustamista. Tämän keskustelun toivon tavoittavan koko maan. Olemme tärkeän äärellä. Toivottavasti saamme apoli-päivitystyöllämme innostettua vantaalaiset arkkitehtuurikeskusteluun! Vain yhdessä voimme onnistua kestävien ratkaisujen varmistamisessa!


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.