Loppuvuosi on hurahtanut huomaamatta ja tässä sitä taas ollaan melkein uuden alussa. Glögitkin jäi melkein juomatta, kun maailmaa sai parantaa kinkereistä toiseen. Yksi tällainen inspiraation paikka oli marraskuun alussa Heurekassa, kun paketoimme Vantaan osalta kansainvälistä CIRCuIT-hanketta otsikolla Kaupungit rakentamisen kiertotalouden vauhdittajina. Nelivuotinen HSY:n koordinoima CIRCuIT-hanke on loppusuoralla ja paljon on tähän ohjelmakauteen mahtunut. Hankkeen ydinkysymykset tuovat kiertotalouden osaksi ydintoimintaamme: Miten kaupungit toimivat rakentamisen kiertotalouden vauhdittamiseksi? Kuinka kiertotaloutta voidaan edistää kaupunkien ja yksityisen sektorin välisellä yhteistyöllä?
Heurekassa jaoimme hanketuloksia ja keskustelimme kaupunkien mahdollisuuksista kiertotalouden lisäämiseen omissa rakentamiskäytännöissään, tuoreimmista tutkimustuloksista sekä siitä, miten kaupungit voivat vauhdittaa yksityisen sektorin kiertotaloutta. Päivän päätteeksi NCC:n Jarkko Heinonen kiteytykseen oli helppo yhtyä:
Olipa ajatuksia herättävä päivä tänään. Pääsin kuuntelemaan ja itsekin puhumaan CIRCuIT-hankkeen seminaarissa Kaupungit rakentamisen kiertotalouden vauhdittajina. Jos tämän päivän annista saadaan 1/10 toteutumaan ensivuoden aikana, niin jopa vauhdittuu kiertotalous Suomessa!
Jos tosiaan päivän annista saadaan 1/10 osaa toteutumaan (edes lähivuosina), niin ai että! Vaan miten, oi miten? Jos maassamme paraatipaikoille sijoittuvia arvorakennuksia tai kulttuurihistoriallisesti merkittäviä kohteita (esim. Aktia-talo eli tulevaisuuden Signe) voidaan purkaa tuosta vaan, niin alamme näkökulmasta kiertotalouden todellinen vaikuttavuus on aika nolla.
Kolme kiertotaloustoimenpidettä
Puhuin tilaisuudessa kollegani Mari Jaakonahon kanssa otsikolla: CIRCuIT Vantaan kaupunkisuunnittelun näkemyksiä ja suunnitelmia. Keskityimme Marin kanssa esityksessämme kolmeen hankkeen kautta kirjaamaamme kiertotaloustoimenpiteeseen:
- Kannustetaan korjausrakentamiseen kaupunkisuunnittelun ja kaavoituksen keinoin
- Tehdään yhteistyötä vantaalaisten kiertotalouspilottien lisäämiseksi
- Resurssoidaan kaavoitus- ja rakennusvalvontatiimeihin kiertotalousvastaavat
Mari avasi esityksessämme Vantaan kaupunkisuunnittelun nykytilannetta tutkimuksensa kautta. Hän toimii päivätyön ohella väitöskirjatutkijana Tampereen yliopistolla ja on pureutunut meidän asemakaavojen kestävyysteemaisiin merkintöihin ja määräyksiin. Kiertotalousteemaisia määräyksiä hän on jaotellut tilojen ja kaava-alueen käyttötarkoituksen muunneltavuuden ja olevan (topografia, rakennusosat, rakennus, rakennusmateriaalit) hyödyntämisen osalta.
Marin avausta täydensimme konkreettisilla case-tapauksilla, joista mainittakoon Kivistän asuntomessuille 2015 valmistunut luonnonvaratasapainoinen tutkimushanke -pilottikohde. Melkein kymmenen vuoden takainen hanke oli todellinen edelläkävijä (tilanne kun ei ole tässä melkein kymmenessä vuodessa olennaisesti muuttunut), joka osoitti hyvin miten pieni maa ja siten rajoittunut materiaalimarkkina aiheuttaa meille merkittävän haasteen niin kierrätysmateriaalien kuin myös uusien materiaalien osalta.
Purkamisen ei pitäisi olla vaihtoehto (tai ainakaan ensisijaisesti)
Ja tästä päästäänkin asian ytimeen eli olevan arvottamiseen. Erityisesti rakennusten osalta purkamisen ei pitäisi olla vaihtoehto (tai ainakaan ensisijaisesti). Rakennuksen suojeluperusteeksi ei voi enää riittää vain rakennushistorialliset arvot vaan tarvitsemme rakenteita ekologisten arvojen määrittämiseksi ja arvioimiseksi. Tarvitsemme suojelumerkinnän uudisrakentamiselle! On ymmärrettävää, että alkuinvestori haluaa maksimoida välittömän voiton, mikä tarkoittaa, että elinkaarikustannukset jäävät loppukäyttäjille. Näin ollen rakentamisen laatu ja kestävyys (ylläpitokustannukset, mahdolliset jatkokehitykset jne) eivät kiinnosta alkuinvestoria vaan tipahtavat käyttäjän vastuulle. Niin kauan kuin emme edellytä rakentamiselta kestävyyttä (ikuisuutta), on alkuinvestorin kannattavinta toteuttaa mahdollisimman alkuinvestoinneiltaan halpa ratkaisu huolimatta rakennuksen elinkaaresta ja todellisista kustannuksista planeetallemme.
Uudisrakentamisen osalta tiedostamme esimerkiksi kerroskorkeuden ja runkosyvyyden vaikuttavuuden joustavuuden mahdollistajana. Tästä elävänä esimerkkinä toimii Helsingin kantakaupunki ja 1940-luvun ja vanhempi rakennuskanta, joiden toiminnallinen käyttötarkoitus on vuosikymmenien saatossa vaihdellut asumisesta toimistoihin ja päiväkodeista kauppoihin sekä ees taas ja palaten tarpeen mukaan.
Olevan rakennuskannan arvostuksen lisäämiseksi olemme inventoineet ja arvottaneet kaupunginmuseon kanssa yhteistyössä Vantaan rakennusperintöä. Kaupunkisuunnittelun ohjaus perustuu rakennetun ympäristön ja sen arvojen tunnistamiseen. Olemme ensimmäisenä kaupunkina Suomessa inventoineet järjestelmällisesti 1980- ja 1990-lukujen rakennuskantamme (lukuun ottamatta omakoti- ja paritalot sekä vapaa-ajanrakennukset, joiden inventointi on käynnistymässä). Olevan rakennuskannan hyödyntäminen tiivistettävillä alueilla retrofittauksen keinon tuli sivutuksi viime kuun puuteemaisessa tekstissäni: https://www.onnellinenkaupunki.fi/uncategorized/puu-retrofittauksessa/. En siis kirjoita siitä tässä uudestaan.
Vaikka keskityimmekin esityksessämme Marin kanssa erityisesti rakennuksiin, niin mainitsimme toki, että kaupunkisuunnittelun näkökulmasta maamassat ja infra ovat rakennusten ohella merkittävimmät kiertotalouden vaikuttamisen paikat. Tätä taklaamme alueellisen massatasapainon tavoitteilla ja tiedostamalla esim. maapohjan merkityksen osana luonnonmonimuotisuuden ja hiilinielujen kokonaisuuksia.
tarvitsemme kiertotalousvastaavan
Ja kuinka tämä kaikki saadaan toiveista toteutukseen. Tarvitsemme lisää omistajuutta ja vastuunottoa. Vähintään erityisosaamisalueidemme osalta helposti tätä hamuamme. Todellisuuden realiteetit kuitenkin estänevät meitä emmekä jaksa/ehdi/kerkeä todellisiin toimiin ja näin ollen kukaan ei ole valmis ottamaan lopullista johtajuutta asian edistämisestä. Näin tärkeän asian äärellä tuntuisikin hullulle, että kokonaisvastuu sälytettäisiin otona kenellekään. Tarvitsemme nimetyn kiertotalousvastaavan, jotta kiertotalouden edistäminen saadaan rakenteelliseksi prosesseihin niin, ettei se jää vain asiasta kiinnostuneiden ja valistuneiden yksilöiden vastuulle.
Pointin välittämiseksi käytimme esityksessämme esimerkkinä vihertehokkuus-työkalun käyttöönottoa ja tehtävään nimetyn vastuuasiantuntijan vaikutusta työkalun käytölle. Marin tutkimukseensa kokoamat tarkastelut vihertehokkuudesta määräämisessä Vantaan asemakaavoissa vuosina 2015-2019 (yht. 152 asemakaavaa) osoittuu, että vihertehokkuus-vastuuasiantuntijan nimeäminen 2017 käynnisti määräysten kehittämisen ja nosti teemasta määräämisen nollasta 80% kahdessa vuodessa. Tänä päivänä vihertehokuudesta määrätään meillä lähes kaikissa asemakaavoissa. Pohdimme myös vihertehokkuuden ohjaamisen siirtämistä rakennusjärjestykseen, jolloin vihertehokkuustavoitteen kiristäminen tiukentaisi tavoitetta yhtäaikaisesti koko kaupunkialueella eikä vaatisi asemakaavojen päivittämistä (toki tämä voisi hoitua seminäppärästi esim. koko kaupunkialueen vaihekaavalla tms).
Niin tai näin niin kiertotalousasiantuntijan tehtäväksi esitämme kiertotalouden arvioimisprosessin/-työkalun kehittämistä sekä henkilöstön tietotaidon lisäämistä teeman tiimoilta. Ja äläpäs häntä mittää! Emme ole toiveemme kanssa yksin … Palvelualueellemme on perustettu uusi vakanssi (kiertotalous), jota aloittaa 1.1.2024 alkaen hoitamaan ympäristösuunnittelija Kimmo Nekkula (Kimmo on toiminut nämä CIRCuIT-hanke vuodet meillä projektiasiantuntijana ja on hyvin kärryillä sekä toimintakulttuurista, että prosesseistamme).
kasvu ja kehitys ei voi enää perustua uuden luomiselle
CIRCuIT-hanke on tuonut vuosien saatossa yhteen laaja-alaisesti kansallista ja kansainvälistä osaamista. Hankkeen kansainvälinen loppuseminaari järjestettiin syyskuussa ja siellä vahvistui itselläni ymmärrys, että tarvitsemme ennen kaikkea lisää ja uudenlaista erityisasiantuntijuutta tässä ajassa, jossa kasvu ja kehitys ei voi enää perustua uuden luomiselle. Planeettamme rajallisuutta ei voida ratkoa vain teknologisilla innovaatioilla (ja joskus tulevaisuudessa) vaan meidän tulee aktiivisesti downshiftata ja etsiä ns. mekaanisia, resurssiviisaita ratkaisuja koska less is more!
Koska haksahdin taas availemaan asiaa vain yhden hankkeen kautta, niin todettakoon näin loppukaneettina, että asiaa edistetään hyvin monikaistaisesti ja -tahoisesti. Saatan vaikuttaa hieman epätoivoiselle, kun ihmettelen esim. uuden rakentamislain purkuintoisuutta ja sitä, kuinka YM samaan aikaan valmistelee toisella kädellä kiertotalouden green dealia esimerkkinä muulle Euroopalle. Toivoa antavat kaikki ne hankkeet, joiden kautta vahvistamme osaamistamme kiertotalouden teemasta mm. pohjoismaisen yhteistyöhanke: Nordic Networks for Circular Construction, jonka laitoimme maana alulle Pohjoismaisen ministerineuvoston puheenjohtajuuskaudellamme. NNCC-hankkeen tulokset vastasivat hyvin CIRCuIT-hankkeen tuloksiin ja erityisen arvokkaaksi yhteislöydökseksi näen, että molemmat hankkeet vahvistavat olevan arvottamisen merkitystä: ei purkua, vaan käyttötarkoituksen muutoksia, kiitos!