Vuoden vaihtuminen tarkoitti isoa muutosta kansallisesti, kun TE25-uudistuksen myötä työ- ja elinkeinopalvelut siirtyivät meidän kuntien vastuulle. Uudistukseen on ladattu valtava määrä odotuksia. Uudistuksen ytimessä on keskittää työllisyys-, koulutus- ja elinkeinopalvelut paikalliset haasteet ja erityispiirteet tuntevan toimijan vastuulle, jotta työnhakijoiden työllistyminen nopeutuu. Tällä ydintavoitteella halutaan kasvattaa työllisyyttä ja osaavan henkilöstön saatavuutta kuntien elinvoiman ja julkisen talouden kantokyvyn parantamiseksi.
Tällaista TE25-uudistuksen tavoitteiden mukaista kokonaisuutta olemme mekin rakentaneet Riihimäen seudulla otsikolla Etelä-Hämeen työllisyysalue EHTA, jolla järjestämme työllisyyspalvelut yhdessä Hausjärven, Janakkalan ja Lopen kuntien kanssa. Toimimme työllisyysalueemme vastuukuntana ja olemmekin saaneet uudistuksen myötä elinvoiman toimialalle aivan uuden asiantuntijajoukon. Vuoden vaihteessa siirsimme myös kaupungin omat työllisyys- ja kotoutumispalvelut toimialallemme tavoitteenamme palvelurakenne, joka edistää työnhakijoiden nopeaa työllistymistä ja lisää työ- ja elinkeinopalvelujen tuottavuutta, saatavuutta, vaikuttavuutta ja monipuolisuutta.
Kuinka olemme tässä onnistuneet?
Toki näin vasta vajaan kahden kuukauden kokemuksen myötä on mahdotonta lähteä arvioimaan uudistuksen onnistumista. Sen voi jo tässä vaiheessa kuitenkin todeta, että tosissaan yritämme onnistua! On hienoa olla mukana uudistuksessa, jossa tahtotila on jaettu ja vaikuttavuus potentiaalisesti erittäin merkittävä. Itselleni tämä alku on ollut aikamoista uuden opettelua. Tätä ennen työkkäri tarkoitti minulle lähinnä mol.fi:tä (joka sekin on ollut historiaa ilmeisesti jo jonkun aikaa) ja starttirahaa (joka mahdollisti itsellenikin aikoinaan yrityksen käynnistämisen). Syksyn aikana, kun pääsin mukaan työllisyysalueemme valmisteluun, pääsin jo opettelemaan uutta (ja nyt voin jo tunnustaa, että tieto lisää tuskaa eli ymmärrykseni siitä miten vähän ymmärrän, kasvaa päivä päivältä …).
Työllisyyspalvelumme jaamme kahtia: työnhakijapalveluihin ja työnantaja- eli yrityspalveluihin. Haluamme luoda yhdenluukun-periaatteella selkeät palvelukokonaisuudet niin työnhakija- kuin työnantaja-asiakkaillemme. Näiden luukkujen kautta tulemme ohjaamaan asiakasta yksilöllisten tarpeiden mukaan. Esimerkiksi yritysasiakkaan näkökulmasta yhdenluukun-periaate tarkoittaa, että yrittäjä ohjataan yhdestä yhteydenottokanavasta, yrittäjän tarpeiden mukaan vaikkapas tarvitsemansa osaamisen pariin, tai vaikka yritystoiminnan laajenemisen yhteydessä ja yrityksen tilatarpeiden muuttuessa kaavamuutosprosessiin.
Työllisyyspalveluiden kaksijaon lisäksi olemme muodostamassa kansainvälisten palveluiden luukkua. Tavoitteena on, että kaupungin kaikki vieraskieliset palvelut ohjataan yhden luukun kautta, jotta voimme varmistaa vieraskielisen koko palvelutarpeen huomioimisen kokonaisuutena. Kansainvälisten palveluiden luukku on erittäin hyvä esimerkki uudistuksen hyödyistä asiakkaalle.
työttömyysetuus viimesijaisena etuutena
Paljon on vielä tehtävää! Yhdeksi keskeiseksi haasteeksi olemme tunnistaneet sen (tai tämän meidän porukasta asian parissa pidempään työskennelleet ovat tunnistaneet jo aikaa sitten), että työttömyysetuus on hyvinvointijärjestelmämme viimesijainen etuus. Tai siis muina vaihtoehtoina KELA tarjoaa toimentulotukea tai jotain sairauspäivärahaa tms. Mutta todellisuudessa myös nämä KELA:n tukien varassa eläneet henkilöt, jotka ovat saaneet työkyvyttömyyspäätöksen, päätyvät sairauspäivärahan (n. 300 pv tms) päättyessä palaamaan työttömyysetuudelle, koska mitään muutakaan tukimuotoa ei ole. Kyllä, luit oikein! Henkilö, joka on työkyvytön päätyy aina lopulta työllisyyspalveluiden asiakkaaksi, koska muutakaan tukimuotoa ei ole. Ja meidän, kun piti työllisyyspalveluissa edistää työllistymistä, haha!
Asiakaskokonaisuuksista puhuttaessa meidän asiakkaista n. 10-20% on henkilöitä, jotka tarvitsisivat ensisijaisesti muita kuin työllisyyspalveluja. Nämä henkilöt eivät nykyisessä elämäntilanteessaan pysty sitoutumaan työelämään mielenterveyden, päihderiippuvuuden, elämänhallinnan tms haasteen vuoksi. Eivätkö nämä asiakkaat kuuluisi ensisijaisesti hyvinvointialueiden asiakkaiksi? Tässä päästäänkin asian ytimeen. Hienoa, että työllisyyspalvelut saatiin lähemmäs asiakasta, kun hoidamme kaupunkina niitä. Samaan aikaan sote-palveluiden siirtäminen etäämmälle estää kestävän palvelukokonaisuuden luomisen asiakkaiden parhaaksi. Why oh why? (Ja kuka hyötyy tästä päällekkäisestä byrokratiasta, jota HVA:n pyörittäminen tarkoittaa? Ja miksi emme pyri ihmiskeskeiseen kokonaisratkaisuun tässäkin, minimoiden byrokratian ja mahdollistamalla kaupungeille aidot edellytykset toimivien kokonaispalveluiden tuottamiseksi kaupunkilaisille? Onnellinen kaupunki on onnellisten kaupunkilaisten kaupunki … sen voimme saavuttaa vain onnistuneilla kokonaisratkaisuilla.)
työllisyyspolitiikkaa mutulla vai muuten vaan
Palataan vielä meidän ydintoimintaan. Suurin osa meidän työllisyyspalveluiden asiakkaista (n. 70%) on henkilöitä, joiden valmiudet vastaavat työmarkkinoiden tarpeita. Heidän työttömyysjakonsa päättyvät keskimäärin ensimmäisen 3kk aikana. He työllistyvät useimmiten oman alansa töihin ja ovat täysin työkykyisiä työmarkkinoiden tarvitsemia työntekijöitä.
HS:n taloustoimittaja Samuli Niinivuo kirjoittaa (HS 18.2.2025) ajankohtaisesta asiasta osuvasti: ”Hyvinvointivaltio rakentui Suomeen säällisillä palkoilla ja työehdoilla. Se rakentui enemmän kuin välttämättömän toimeentulon turvanneilla töillä. Ennen kaikkea se rakentui verotuloja kerryttäneillä töillä.
Tätä taustaa vasten tuntuu arveluttavalta, että hyvinvointivaltiota riittäisi jatkossa kannattelemaan mikä tahansa palkkatyö. Päättäjille kuitenkin työ kuin työ tuntuu riittävän. Näin voi päätellä siitä, millaista työllisyyspolitiikkaa Suomessa on viime vuosikymmenet harjoitettu.”
Heräänkin miettimään millä tiedolla työllisyyspolitiikkaa Suomessa harjoitetaan. Vielä en asiasta paljoa ymmärrä, mutta yritän laajentaa ymmärrystäni ja täytynee lähteä lobbauskierrokselle Arkadianmäelle, jotta saamme kaupunkilaisemme tarvitsemansa tuen piiriin ja työllisyyspalvelumme palvelemaan tarkoituksen mukaisesti työkykyisiä työnhakijoita ja työmarkkinoita, jotka heitä tarvitsevat.
ps. eli jälkikirjoitus
Jos jäi mietityttään, et ketä ne loput 10-20% meidän asiakkuuksista on, niin paljastettakoon, että he ovat henkilöitä, jotka ovat jonkinlaisen tuen tarpeessa. Näillä asiakkaillamme elämän perusasiat ovat kunnossa, mutta esim. terveydellisistä syistä he joutuvat vaihtamaan alaa tms. Näitä asiakkuuksia tuemme erilaisilla koulutuksilla ja työkokeiluilla, joiden kautta alanvaihtoa pääsee kokeilemaan.