Kulttuurin superviikko, lasin ystävän unelmaviikko … you name it!


Tällä viikolla me nautitaan vastaavan kulttuurituottajamme Lyti Aaltosen sanoin Kulttuurin superviikosta ja museojohtajamme Hanna Mamia-Waltherin sanoin lasin ystävän unelmaviikosta! Hehkuttelin jo vuosi sitten Riksua itseään suurempana eli suurena pikkukaupunkina, joka on superkulttuurikaupunki. Meiltä löytyy viisi museota, teatteri, kesäteatteri ja nuorisoteatteri, musa- ja kuvisopistot, Kino Sampo, Ö-talo muutaman mainitakseni. Ja kaiken kaupungissa tapahtuvan kulttuurin kirsikkana meidän omien kulttuuri- ja tapahtumapalveluiden upeat tuotannot kuten lounas- ja korttelikeikat, pääsiäiskaupunki, taiteiden yö ja joulukuussa lanseeraamamme tämän vuoden pilottimme Finnish Glass Biennale, joka tapahtuu just nyt!

Koko kaupunki on pukeutunut täksi viikoksi juhla-asuun! Rautatietorilla ilahduttaa 100 puuta -installaatio, jolla haluamme tuoda esiin kaupunkivihreän kaupunkikuvallisia ja hyvinvointia lisääviä vaikutuksia.

Tällä viikolla olemme tosiaan järjestäneet ensimmäistä kertaa ikinä kansainvälisen Finnish Glass Biennalen. Biennaalissa halusimme tarjota kävijöille elämyksellisen kokonaisuuden. Ohjelma tarjoaa laajan kattauksen lasia: näyttelyitä, seminaareja, asiantuntijavierailuja sekä tapahtumia Riihimäellä, Iittalassa ja Nuutajärvellä. Tapahtuman tavoitteena on nostaa suomalainen lasimuotoilu kansainväliseen tietoisuuteen ja vaikkei meillä vielä ole kuin mutua tilastoista niin hei me onnistuttiin! Mutta millaisilla nostoilla saimme aikaan kulttuurin superviikon ja mitä kaikkea muuta kuin lasia siihen mahtuikaan …

joka päivä kulttuuria mahan täydeltä

Tiistaina Riihimäen kesäkonserttien avajaiskonsertti Helsingin poliisisoittokunta solistinaan Diandra kokosi yli 2000 kaupunkilaista Granitin aukiolle nauttimaan upeasta musiikista aurinkoisessa kesäillassa. Kesäkonsertit tarjoaa tänä vuonna ¡LATINO! -teemalla jalkoja vipattavia ja sydäntä herskyttäviä hetkiä.

Ensimmäisen Biennalen kuraattoriksi kutsuimme arvostetun japanilaisen muoti- ja tekstiilisuunnittelija Akira Minagawan. Minagawa tunnetaan parhaiten minä perhonen -designyrityksensä perustajana ja yhteistyöprojekteista kansainvälisten brändien kuten Issey Miyaken, Mujin ja Kvadratin kanssa.

Keskiviikkona juhlistimme first ever Finnish Glass Biennalen avajaisia, jotka ylittivät kaikki odotuksemme (ja voin sanoa, että odotukset ovat olleet korkealla!) niin näyttelyn, tarjoilujen, musiikin, puheiden, kaikkien järjestelyjen, että tietysti juhlaväen osalta. Päänäyttely oli huikea ja Vanha Lasitehdas täydellinen vastapari lasille!

Vanhan Lasitehtaan ja Lehmustien naapurusto tarjoavat hulppean ympäristön tapahtuman järjestämiseksi.

Torstaina iloitsimme biennaalin ensimmäisestä yleisöpäivästä ja päätimme päivän sidosryhmätilaisuuteen yhteistyössä Kesäkonserttien kanssa. Ah, niitä konsertin nimenmukaisia latinalaisia ja ranskalaisia tuulia. Ohjelman mukaisesti tarjolla oli Pacho Flores yhdessä suomalaisen huippusaksofonikvartetti Aavan kanssa ja Tuomas Turriagon uusi tilausteos sekä paljon värikylläistä latinovaikutteista musiikkia! Illan ylläriksi saimme Jesús “Pingüino” Gonzálezin, joka täydensi kokonaisuutta kitaralla. Välillä jouduin pitää kiinni penkistäni, etten pompannut tanssimaan! Kertonee kaiken!

Vanha Lasitehdas tarjoaa upean kontrastin lasiteoksille.

Perjantaina pääsin osana biennaleohjelmaa keskustelemaan lasin merkityksestä kaupunginjohtajamme Jounin kanssa museonjohtajamme Hannan haastattelemana ja sainpas nauttia lavalla synttärionnittelulaulun, kun Jouni paljasti päiväni! Juhlapäiväni jatkui illalla sidosryhmätilaisuuden merkeissä, kun juhlistamme 75-vuotiasta Riihimäen kesäteatteria. Ilta oli naurun täyteinen ja Helppo ero kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa!

viikonloppua vapaiden merkeissä

Eilisen pyhitin perheelleni (vaikka mieli ois tehnyt lasibiennaaliin). Leivoin kakkua ja kilistelin alkanutta uutta vuotta rakkaiden kanssa antaumuksella. Meidän lasit on vähän sellainen sekalainen seurakunta eli on dyykattuja, löydettyjä, ostettuja ja saatuja. On Riihimäen Lasin, Iittalan, Nuutajärven ja ties kenen. Ennen en asiaa edes ajatellut, mutta tällaisenkin lahjan olen tänä vuonna saanut: oivalluksen arjen esineistön erityisyydestä. Jos ennen ajattelin, että tärkeintä on kokonaiskestävyys eli kauneuden ja laadun mitta niin nykyään nostan niiden rinnalle jokaisen lasin ainutlaatuisen tarinan.

Anoppini lähettämä synttärikuva kuvaa hyvin mun mansikkapaikkaa / golden momentia … kirja kourassa sohvannurkassa (ja parhaimmillaan koira ja lapset kainalokavereina).

Ps. Ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään eli kauniita unia!


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *