Ja taas me ollaan onnellisia! Eikä siinä vielä kaikki … olemmehan maailman onnellisimpia! Onnellisuusuutiset täyttävät vuosittain uutisvirtamme ja parhaillaan tuovat meille kansainvälistä näkyvyyttä. Uutiset ovat suhteellisen toteavia. Niissä pohditaan onnellisuutemme salaisuutta ja onnistutaankin toisinaan listaamaan tutkitusti onnellisuutta edistäviä tekijöitä. Tänä vuonna itseäni säväytti erityisesti Hesarin eilinen teemaan liittyvä haastattelu, jossa Suomeen Uudesta-Seelannista muuttanut tuttavani Melanie Dower kertoo kokevansa, että onnellisuutemme taustalla on oikea asenne. Melanien mielestä vaikutamme tyytyväisille elämäämme ja siksi hän puhuisikin onnellisuuden sijaan tyytyväisyydestä. Tässä taidetaankin olla asian ytimessä. Onko suomalainen onnellisuus tyytyväisyyttä? Ja mitä sitten on tyytyväisyys? Onko tyytyväisyys itse asiassa tyytymistä siihen kaikkeen perushyvään, jota suomalainen yhteiskunta globaalisti tarkasteluna suhteellisen yhdenvertaisesti meille suomalaisille mahdollistaa.
Suomalaisena on helppo tyytyä ”peruslaiffiin”
Olemmeko kansana tyytyväisiä? Olemmeko vähään tyytyväisiä? Perspektiiviä laajentamalla voimme helposti todeta, ettei meidän vähämme ole kovin vähäistä. Globaalisti tarkasteluna elämme moniulotteisesti hyvinvointiyhteiskunnassa, jossa on helppo olla tyytyväinen. Melanie sanoo haastattelussa uskovansa suomalaisen onnellisuuden liittyvän ”… maailman onnellisuusraportinkin tarkastelemiin seikkoihin kuten vähäiseen korruptioon, turvallisuuteen ja yleiseen hyvinvointiin.” Näin ajatellen tyytyminen osaksi yhteiskunnan mahdollistamaan peruselämää, tuottaa perustellusti tyytyväisyyttä ja saattaa hyvinkin olla onnellisuutemme taustalla. Melanie arvioi tyytyväisyytemme perustaksi myös puhdasta ilmaa ja vettä, lähiruokaa sekä jokaisenoikeuksia, unohtamatta Suomen puhdasta luontoa pohjana hyvinvoinnille.
Hyvinvointi on hyvä lähtökohta onnellisuudelle. Parhaimmillaan hyvinvointi tuottaa tavoiteltavaa pitkäikäisyyttä. Vaan siinä vasta pulma. Olemme nimittäin onnellisia, mutta suhteellisen lyhytikäisiä ainakin eurooppalaisittain mitattuna. SHARE-ikääntymistutkimus kokoaa 28 eurooppalaisen maan ikääntymistutkimusta yksiin kansiin. Kyseessä on tutkimusinfrastruktuuri, joka tuottaa monitieteistä kausaalitutkimusta yli 50-vuotiaiden eurooppalaisten terveydestä, taloudesta ja sosiaalisista suhteista. Tutkimusta on tehty vuodesta 2004 alkaen, joskin me suomalaiset olemme olleet mukana vasta vuodesta 2017. SHARE lienee seuraamisen arvoinen. Tutkimus tekee vertailun kautta näkyväksi vointiamme.
Elinajanodotteemme on kehittynyt myönteisesti ja lähestynyt muita Pohjoismaita 1990 alkaen. Meillä Suomessa ikääntyvillä näyttäisi olevan kuitenkin edelleen jopa 2-6 vuoden ero terveissä elinvuosissa 65-vuotiaana suhteessa muihin Pohjoismaihin. Elinajanodotettamme laskee merkittävästi elämäntapoihin sekä vakavien sairauksien ajoissa toteamiseen ja hoitamiseen liittyvät ennenaikaiset kuolemat, kuten alkoholin sekä sydän- ja verenkiertoelinten sairauksien aiheuttamat kuolemat.
onnellisesta Pitkäikäisyydestä oppimassa
Pitkäikäisyys ei itsessään ole tavoiteltava asia, koska se voi tarkoittaa myös pitkää, sairasta ikää. Olemme kuitenkin maailman onnellisimpia ja myös melkein pitkäikäisimpiä. Kuulummehan maailman vanhimpiin kansoihin. Meistä lähes neljännes on 65 vuotta täyttäneitä, mikä nostaa meidät maailman neljänneksi japanilaisten, italialaisten ja portugalilaisten jälkeen. Siksi on syytä pohtia, miten varmistamme onnellisuuden myös vanhuudessa. Onnellisen vanhuuden edellytyksenä on terveys. Kuinka voisimme edistää tervettä vanhuutta? Pitäisikö katsahtaa siinä onnistuneiden suuntaan?
Pasi Kivioja kirjoittaa 8. maaliskuuta Suomen Kuvalehdessä julkaistussa jutussaan aiheesta otsikolla Pitkän iän salaisuus: Mitä voisimme oppia Costa Rican sinisen vyöhykkeen satavuotiaiden elintavoista? Kiviojan juttu herätti mielenkiintoni sinisiin vyöhykkeisiin ja ymmärryksen siitä, että meillä olisi kaikki edellytykset suunnitella kaupunkejamme tukemaan hyvää ja tervettä elämää ja siten mahdollistaa pitkäikäisyyttä, joka olisi tavoittelemisen arvoista. Siniset vyöhykkeet on amerikkalaisen journalisti Dan Buettnerin kehittämä konsepti, joka käyttää näyttöön perustuvia ratkaisuja auttaakseen ihmisiä elämään paremmin ja pidempään. Konseptin ytimessä on useat tärkeät elämän osa-alueet, jotka luovat pohjaa pitkäikäisyydelle: elämäntavat (ravinto ja liikunta), elämänarvot ja asenne, läheiset ja yhteisö. Miten voisimme kaupunkisuunnittelun keinoin vahvistaa näiden elämän osa-alueiden sopivaa tasapainoa? Siitä lisää ensi kerralla!
Nyt ollaan ihan vaan onnellisia siitä, että ollaan taas onnellisimpia, jihuu!