Guardian julkaisi tänään artikkelin How car culture colonized our thinking – and our language (Kuinka autokulttuuri valtasi ajattelumme – ja kielemme). Thalia Verkaden ja Marco Te Brömmelstroetin artikkeli on alunperin julkaistu kesäkuussa kirjassa MOVEMENT – how to take back our streets and transform our lives (Liikkuminen – kuinka saamme katumme takaisin ja muutamme elämämme). En ole vielä saanut Movementia käsiini, joten olen iloinnut näistä irrotuksista!
Artikkelissa viitataan muun muassa käyttämäämme kieleen ja kuinka autologiikka läpäisee sen(kin). Ikävänä uutisena kerrottakoon, että emme ole tältä turvassa edes rakkaassa suomen kielessämme. Esimerkiksi Valtioneuvoston maaliskuussa julkaisema liikenneturvallisuusstrategia 2022-2026 (https://lnkd.in/drCyF2Sw) on ansiokkaasti tavoitellut kaikkien liikennemuotojen huomioimista, mutta sanallisesti elämme tälläkin strategialla todeksi Movementiin kirjattuja todellisuuksia: ”Puhumme haavoittuvista tienkäyttäjistä, mutta heistä on tullut haavoittuvia vasta isojen ja raskaiden ajoneuvojen tuottaman nopean liikenteen ilmaantumisen jälkeen. Miksi emme kutsu nopeita, raskaita ajoneuvoja vaarallisiksi tienkäyttäjiksi?” Niinpä!
Toinen iso kolahdus itselleni löytyy artikkelin neljännestä kappaleesta: miksi teitä joiden varrella ei voi asua, pyöräillä tai kävellä, kutsutaan pääteiksi? … Niinpä! Kun valmistelimme Kivistön keskustan kaavarunkoa (https://lnkd.in/dVMTa5xQ) kävimme samaista keskustelua Vantaan kaupungin asiantuntijoiden kesken. Koska vantaalainen pääkatu on Kehä III, päädyimme keksimään kaavarunkoon aivan omat katutyypit: kauppakatu ja kotikatu. Kivistöläisellä kauppakadulla kaikilla liikkumismuodoilla on paikkansa. Katutila on jäsennöity jalankulku edellä. Kauppakatua rajaavissa rakennuksissa maantasokerros erottuu muista kerroksista korkeana ja avoimena. Liiketiloilla on mahdollisuus pursuta ulos. Kivistöläisellä kotikadulla on myös mahdollista liikkua kaikilla liikkumismuodoilla. Katutila on kuitenkin jäsennöity jalankulku edellä, ja rakenteelliset ratkaisut hidastavat autojen nopeuden kaikille tienkäyttäjille turvalliseksi. Kotikatu on elämän pursuamistila, jota rajaavissa rakennuksissa maantasossa on omasisäänkäyntisiä ja omapihaisia koteja.
Kolmantena kolahduksena nostettakoon artikkelin yksi tärkeimmistä huomioista, kuinka liikennekieli estää meitä näkemästä totuutta siitä, mitä kaduillamme oikeasti tapahtuu. Puhumme liikenneonnettomuuksista ikään kuin se yksi erittäin harvoin tapahtuva pyöräilijän aiheuttama kuolema olisi rinnastettavissa kaikkiin niihin autoilijoiden aiheuttamiin kuolemiin, joita lähes päivittäin joudumme todistamaan.
Tässä taas yksi aihe lisää erilliselle blogipostaukselle. Mutta ehkä tämä pieni kirjaus toimii keskustelun käynnistäjänä ja vähintäänkin muistilappuna, että teemaan on palattava, koska tämä koskettaa meitä jokaista, jotka liikumme koskaan ulos kodeistamme. Ja koska uskon ehdottomasti, että on tullut aika vallata kadut takaisin autoilta!