Kävelijä aina ensin


Kirjoitin viime kuussa Kestävän Kivistön manifestista 2050 otsikolla Manifesti? Mikä manifesti? Miksi? ja tulin siihen tulokseen, että manifesti on niin laaja, että sen kymmenen periaatetta kannattaa avata erillisillä postauksilla. Lähden liikkeelle manifestin ensimmäisellä periaatteella eli Kävelijä aina ensin – kahden aseman Kivistö, koska vaikka tietysti jokainen periaate on välttämätön ja yhtä tärkeä, on ensimmäinen periaate kuitenkin hyvin perustavanlaatuinen ja ikään kuin pohja kaikelle muulle.

No mutta miksi liikkumisjärjestelmä perustuu kävelyyn?

Ensimmäinen periaate perustelee Kivistön keskustan vision kahdella asemalla ja luo kaupungissa liikkumisen periaatteet. Raideliikenne yhdistää Kivistön muihin pääkaupunkiseudun aluekeskuksiin ja kauemmaskin mahdollistaen osaltaan käveltävää elämäntapaa. Rakentamalla tiivistä kaupunkia asemien yhteyteen kaupunkirakennevyöhykkeille voimme maksimoida julkisten infrastruktuuri-investointien hyödyt.

Kivistön keskusta tukeutuu kaupunkirakenteeltaan kahteen Kehäradan juna-asemaan.

Otamme vahvasti kantaa manifestissa liikkumiseen kaikkinensa. Tulevaisuuden Kivistössä liikutaan kaikin mahdollisin tavoin, mutta ennen kaikkea niin, että kaikenikäiset, -kuntoiset ja -toimiset kaupunkilaiset voivat kokea talojen väliset tilat omikseen ja oman tahtisikseen! Keskityn tässä postauksessa nimenomaan kävelyyn, vaikka periaate todellisuudessa kuvaa liikkumisjärjestelmän myös pyöräilyn, joukkoliikenteen, ja moottoriajoneuvoliikenteen näkökulmista. Teen niistä jonkun erillinen koosteen myöhemmin, koska ne on itsessään aika isoja juttuja!

Kävelijä aina ensin on ensimmäinen periaate Kestävän Kivistön manifestissa 2050. Kuva: Tietoa Finland

Elävä kaupunki on yksi kestävän kaupunkisuunnittelun keskeinen tavoite. Sillä pyrimme varmistamaan kaupunkielämän tuottaman hyödyn yksilölle; hyödyn siitä, että ihminen valitsee elämän kaupungissa maaseudun sijaan.  Hyvällä suunnittelulla voimme tietoisesti pyrkiä tuottamaan raamit elävälle kaupungille, mahdollistaa elävää kaupunkia. Elämän kaupunkiin tuo ihminen, siksi kaupunkisuunnittelu on välttämätöntä perustaa ihmisen käyttäytymisen ympärille.

Kivistön keskustan korttelikoko on kävelijäystävällinen. Kävelyreitistöt liittyvät toisiinsa ja miellyttäviä reittivalintoja on loputtomasti.

Elävä kaupunki syntyy kompaktista kaupunkirakenteesta, sopivasta väestötiheydestä, otollisista kävelyetäisyyksistä sekä fyysisesti ja toiminnallisesti laadukkaista kaupunkitiloista. Elävän kaupungin ytimessä on ihminen, joka kävelee ja pysähtelee ja tuo siten elämän kaupunkiin. Siksi meidän tulee keskittyä talojen väliin jääviin tiloihin ja taloihin, joista ihminen liikkuu yhdestä toiseen.

Monipuolisen palvelutarjonnan syntymisen edellytys on, että suuri määrä ihmisiä oleskelee suhteellisen pienellä alueella. Riittävä asukastiheys sekä toimivat kaupunkitilat ja palvelut ovat edellytys luontevalle sosiaaliselle interaktiolle ja positiiviselle sosiaaliselle kontrollille alueella.

Kivistön keskustassa asuminen, työ ja vapaa-aika sekoittuvat. Jokaisessa korttelissa on useampia toimintoja ja palvelut ovat kävelyetäisyydellä kodista.

Kivistöläistä kävelijää ilahduttavat pihan, korttelin, naapuruston ja koko kaupungin yhdistävät siniviherverkostot.

Tehokas kaupunkirakentaminen säästää luontoa rakentamiselta, kun kaupunkirakenne levittäytyy vain suhteellisen pienelle alueelle verrattuna väljempään rakentamiseen. Kävelyyn kannus tavan kaupungin varmistamiseksi on erityisen tärkeää tuoda vehreys tiiviiseen kaupunkitilaan. Tiiveys on myös toimivan joukkoliikenteen ja Lapinkylän aseman rakentamisen edellytys.

Kivistön identiteettimaisemat metsäinen Kivistö ja kulttuurimaiseman Kivistö rajaavat rakentuvaa keskustaa.

Tiivistämällä olemassa olevaa kaupunkirakennetta, säästämme arvokkaat luonto- ja kulttuurikohteet. Vantaanjokilaakson kulttuurimaisemaan ja Petikon metsiin pääsee Kivistöstä kävellen. Niiden reitistöä ja saavutettavuutta vahvistetaan osana Kivistön virkistysalueverkostoa. Tavoitteellinen minimi asukastiheys Kivistön keskustassa on 20 000 as/km². Tällä tavoitteella haluamme taata aidosti käveltävän kaupungin edellyttämän riittävän kriittisen asukasmäärän.

Elävä kaupunki syntyy miellyttävästä ja monipuolisesta kaupunkitilasta, jossa tilat liittyvät toisiinsa suunnitellusti. Me ihmiset koemme herkästi paikkojen epämukavuustekijät ja epäjatkuvuuden. Silmän korkeuden aistiärsykkeiden tulee olla jatkuvia, koska kävellessämme liikumme tilassa ja paikassa. Jos kahden paikan välillä on yksikin suuri epämukavuustekijä tai reitin epäjatkuvuus, emme halua viettää siinä aikaa, vaikka paikat itsessään olisivatkin miellyttäviä. Aito kävelykaupunki jatkuu luontevasti korttelista toiseen, läpi naapurustojen ja niiden välillä.

Yllä olevassa kaaviossa tummalla pinkillä esitetyt kotikadut ovat kävelijän katuja, joilla etupuutarhat luovat vehreyttä ja aktiivisuutta. Mielenkiintoiset, usein vaihtuvat tilalliset kokemukset luovat käveltävää kaupunkia! Vaalea pinkki puolestaan esittää kauppakatuja, joilla vehreyttä tulee flexzoneista. Etupuutarhojen sijasta näillä kaduilla on leviämistilaa liiketiloille ja muille kivijalan toiminnoille. Kadut ovat selkeämpiä ja auttavat orientoitumaan kaupunkirakenteessa. Kaavion tummempi vihreä havainnollistaa viheralueiden määrän ja merkityksen osana kävelijän reitistöä. Nämä alueet muodostavat vihersuoniston, jota pitkin voi halutessaan kävellä keskustan ulkopuolelle laajoihin identiteettimaisemiin saakka. Ja vaaleammalla vihreällä on merkitty laajat kattopinta-alat (esim. pysäköintilaitosten katot), jotka toimivat osana aktiivista kaupunkitilojen sarjaa.

Suurin osa keskustasta on käveltävää, julkista kaupunkitilaa. Siksi panostamme sen pohdiskeluun ja jäsentelyyn!

Tärppejä jatkosuunnitteluun!


  • Kävely on ensisijaisin liikkumisen tapa. Kävely ei tarvitse leveitä ja suoria teitä, vaan mielenkiintoisia tilasarjoja. Kivijalkakerrosten tulee avautua osaksi kaupunkitiloja pääsisäänkäynnein ja etupihoin.
  • Varmista miellyttävien ja aktiivisin kadunvarstin varustettujen kävely-yhteyksien jatkuvuus korttelista toiseen ja naapurustosta seuraavaan. Epäjatkuvuuskohta reitistössä syö kävelyhalut.
  • Asuntokohtaiset varastot sijoitetaan ylempiin kerroksiin ja/tai kellariin.
  • Edellytä omatoimista pelastautumista kortteleissa. Näin sisäpihoista saadaan vehreämpiä: tikasautojen nostopaikat söisivät paljon tilaa.
  • Edistä pyöräilyä, kävelyn kiinteää kaveria kaikessa suunnittelussa; määrittele pyöräpysäköinnin vähimmäismäärä ja määrää pyörävarastot maantasokerroksiin. Varastoihin pitää mahtua myös konttipyöriä ja sähköpyörien lataus tulee mahdollistaa.
  • Tee katualueista liikkumiseen aktivoivia niin, että ne eivät houkuttele autoiluun ja ajonopeudet pysyvät alhaisina.
  • Pysäköintilaitos on hybridipalvelukeskittymä. Pysäköintilaitoksen sijanti tulee olla riittävän keskeinen naapurustossa, koska keskeisille liiketiloille tarvitaan ohikulkijoita. Tarkoituksenmukaisin käyttötarkoitus on C! Autojen kadunvarsipysäköinti palvelee ensisijaisesti lyhytaikaista asiointi- ja vieraspysäköintiä.
  • Pyri vähentämään pysäköintinormia asemien ja keskeisten joukkoliikennekäytävien välittömässä läheisyydessä ja uudelleenarvioi pysäköintinormia kokonaisuudessaan osana suunnittelua.
  • Pysäköintinormi korkeintaan 1 ap / 130 k-m² (kuitenkin vähintään 1 ap kolmea asuntoa kohden).

Tämän periaatteen jatkosuunnittelun tärpit vievät pohdinnan jo kävelystä seuraaviin liikkumismuotoihin. Niihin siis seuraavaksi! Ja hei tää Kestävän Kivistön manifesti 2050 ei todellakaan kata edes kaikkia liikkumismuotoja tänään 2022 … saati 2050! Millähän me sitten liikutaan? Ainakin kävellen!


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.